Ovatko sähköuunit lasinvalmistuksen tulevaisuus?

Yleiskatsaus lasin valmistukseen
Lasintuotanto on tyypillisesti energiaintensiivistä. Lasiuunit voivat saavuttaa 1300-1550 ºC raaka-aineiden sulatuksessa ja jalostuksessa tarvittavasta formulaatiosta riippuen.
Maakaasu ja sähkö ovat tärkeimmät energianlähteet, mutta historiallisesti lasiteollisuus on suosinut kaasua, koska se on vakiintunutta tekniikkaa, jonka hinta on alhainen, puhtaus, helppokäyttöisyys ja se, että varastointitiloja ei vaadita. Kaasuuunien käyttöikä on pitkä, keskimäärin yli 12 vuotta ja joskus jopa 20 vuotta.
Viime aikoihin asti sähköisiä lasinsulatusuuneja on käytetty erikoislaseissa ja erityisesti lasissa, joissa on merkittäviä haihtuvia aineosia, kuten fluoridiopaalilasit, borosilikaatit ja lyijykide. Kiinnostus sen käytön laajentamiseen teollisuudessa on kasvussa.
Sähköinen lasiuunien tuotanto
Tehokkain tapa sähköisessä lasinvalmistuksessa on käyttää lasiin upotettuja elektrodeja joko sähkötehostuksena (jotka tuottavat 5-20 % kokonaisenergiasyötöstä) tai täyssähköisenä sulatuksena. Upotetut elektrodit on kytketty virtalähteeseen ja muuntajaan sähkövirran kuljettamiseksi lasin läpi.
Täyssähköisissä uuneissa sulamisenergia tulee elektrodeilta (joule lämpö), kaasupolttimella, jota käytetään ensimmäisessä käynnistyksessä tai hätälämmönlähteenä. Näissä uuneissa käytetään pääasiassa "kylmähuovaa", jossa raaka-aine jakautuu tasaisesti lasin sulamispinnalle muodostaen eristävän "eräpeiton". Sulatus ja jalostus tapahtuvat yhdessä pystysuorassa prosessissa, jolloin lasi vedetään syvän sulatussäiliön pohjassa olevan kurkun läpi.
Sähkösulatuksen edut
Sähköuuneissa on useita etuja kaasuuuneihin verrattuna. Niillä on esimerkiksi erittäin alhaiset suorat CO2-, lämpö-NOx- tai SOx-päästöt. Tämä on merkittävä etu, koska paine vähentää päästöjä on sekä asiakkailta että lainsäädännöltä. Vaikka perinteisiä kaasuuuneja on mahdollista parantaa päästöjen vähentämiseksi, tämä voi johtaa monimutkaisempaan tekniikkaan, joka johtaa lisähuoltoon, ei-ympäristöystävällisten kemikaalien käyttöön ja laitteiden käyttöiän rajoituksiin.
Toinen etu on, että sähköuunien lämpöhäviöt ovat paljon pienemmät. Kaasuuunien lämpöhyötysuhde on huipussaan noin 45 %. Tämä tarkoittaa, että lämpönä menetetään enemmän energiaa kuin mitä käytetään muuttamaan raaka-aineet sulaksi lasiksi. Lämpöhäviöitä syntyy uunin ylärakenteesta ja jätekaasuista, vaikka käytettäisiin lämmön talteenottojärjestelmiä. Sitä vastoin sähköinen lähestymistapa tarkoittaa, että sulamisenergia siirtyy suoraan lasiin. Lämpöhyötysuhde voi olla yli 70 % pienessäkin sähköuunissa ja voi olla 85 % isossa sähköuunissa.
Täyssähköuunit ovat myös energiatehokkaampia kuin kaasukäyttöiset uunit; ne käyttävät noin 35 % vähemmän energiaa. Ero energiatehokkuudessa on erityisen tärkeä pienille uuneille. Uunin koon pienentyessä sähköuunien energiatehokkuus pysyy erittäin korkeana, kun taas kaasuuunien hyötysuhde laskee dramaattisesti ja voi olla alle 20 %.
Sähkötehostus voi olla erittäin tehokas tapa vähentää kokonaisenergiankulutusta. Se tarkoittaa myös, että energian vapautuminen voidaan keskittyä erittäin tarkasti, mikä auttaa määrittämään olosuhteet lasikylvyssä. Joissakin tapauksissa hyvin suunniteltu tehostusjärjestelmä voi parantaa lasin laadun homogeenisuutta, siemen- ja kivihäviöitä. Sitä vastoin kaasuuuneissa, joissa fokusoitu energian vapautuminen ei ole mahdollista, lasiin voidaan luoda epätarkkoja lämpötilaprofiileja.
Kylmäkattoisen sähköuunin keskeinen etu on, että kaikki panoon menevä jää lasiin lukuun ottamatta sulatuksessa vapautuvia kaasuja, jotka tunkeutuvat ulos eräpeitteen läpi. Erän ainesosien, kuten fluorin, boorin, lyijyn, erilaisten haihtuvien puhdistusaineiden ja muiden aineosien häviöt ovat lähes eliminoituja.
Täyssähköisen sulatuksen haitat
Vaikka sähköuunien pääomakustannukset ovat pienemmät, niiden käyttöikä on lyhyempi (2–7 vuotta verrattuna tavanomaisten uunien 10–20 vuoteen) ja korkeammat energiakustannukset. Sähköuunien taloudellinen kannattavuus liittyy läheisesti sähkön hintaan verrattuna kaasuun. Korkeampi lämpö- ja energiatehokkuus voi kompensoida tätä pienemmille uuneille aiheutuvia kustannuksia, mutta tämä ei välttämättä päde suurempiin uuneihin.
Alhainen ympäristövaikutus säilyy vain, jos uuni voi vastaanottaa sähköä uusiutuvista energialähteistä ja vaatii luotettavan ja vakaan sähköverkon.
On myös toiminnallisia näkökohtia. Esimerkiksi elektrodien huolto kulumisen aiheuttaman korkeamman vastuksen rajoittamiseksi. Korkeamman lämpötilan laseja (& gt;1500C) ei ole mahdollista sulattaa, ja tiettyjen lasikoostumusten elektrodimateriaalin korroosio/eroosio aiheuttaa huolta. Lisäksi kierrätyslasi voi olla ongelma, joka vaatii uusia käsittelytapoja.
Johtopäätös
Useimmissa paikoissa on edelleen ympäristön kannalta puhtaampaa polttaa fossiilisia polttoaineita uunissa kuin käyttää niitä sähkön tuottamiseen sähkösulatukseen. Tilanne kuitenkin muuttuu, kun uusiutuvat energialähteet lisäävät osuuttaan sähköntuotannossa. Näyttää myös siltä, että fossiilisten polttoaineiden polttotekniikoiden energiatehokkuuden parannukset ovat tasaantuneet. Kun päästölainsäädäntö astuu voimaan ja kuluttajat vaativat yhä enemmän ympäristöystävällisiä materiaaleja ja teknologioita, lasinvalmistuksessa saattaa tapahtua reilu käänne kaasusta sähköenergiaan. Myös muut sähkösulatuksen edut, kuten parempi lämpötehokkuus ja energiankulutus, lasketaan sen hyväksi.




