Sodakalkkilasia kutsutaan yleensä silikaattilasiksi, sen pääkomponentti on piidioksidi (SiO2), ja se sisältää myös tietyn määrän natriumoksidia (Na2O) ja kalsiumoksidia (CaO) sekä joitain muita apuaineita. Koska se sisältää natriumoksidia ja kalsiumoksidia, sen lämpölaajenemiskerroin on pieni, joten sillä on hyvä lämpöiskun kestävyys; Samaan aikaan natronkalkkilasilla on erittäin hyvä valonläpäisy ja kemiallinen stabiilisuus, joten sitä käytetään kemiallisten instrumenttien, optisten instrumenttien, lääkinnällisten laitteiden ja muiden sovellusten tuotannossa.
Korkeaborosilikaattilasin pääkomponentit ovat piioksidi (SiO2) ja boorioksidi (B2O3), ja ne sisältävät myös joitain muita apukomponentteja. Verrattuna kalkkikalkkilasiin korkealla borosilikaattilasilla on pienempi lämpölaajenemiskerroin, joten sillä on parempi lämmönkestävyys ja lämpöiskun kestävyys; lisäksi korkeaborosilikaattilasilla on paremmat mekaaniset ominaisuudet ja kemiallinen stabiilisuus, ja se on läpinäkyvämpää ja säteilynkestävämpää. Siksi sitä käytetään laajasti ydinteollisuudessa, optoelektroniikkateknologiassa, puolijohdeteollisuudessa ja muilla aloilla.
Vaikka sekä natronkalkkilasi että borosilikaattilasi ovat epäorgaanisia amorfisia materiaaleja, niiden ero on niiden kemiallisessa koostumuksessa ja ominaisuuksissa. Sodakalkkilasi sopii tilanteisiin, joissa vaaditaan kemiallista stabiilisuutta ja valonläpäisyä, kun taas korkeaborosilikaattilasi sopii paremmin tilanteisiin, joissa vaaditaan korkeaa lämmönkestävyyttä ja säteilyn kestävyyttä.
